What's up with me

Hello my friends! I wanted to write in English so everybody can understand and know what's up with me! ;) I know I haven't wrote anything here for ages and I'm sorry. It's just I feel I have nothing to write about I guess. The time here haven't been the most exciting because of couple of things I think. First, at the same time when I'm enjoying the awesomeness of Finland I also miss the States and Baltimore so much it hurts. So without saying it's been tough but I guess it's something I just have to learn to live with. After all I want to go forward in life. But don't worry I'll visit Baltimore as soon as I can ;)

Haven't stopped running! And wearing my O's cap ;)

Other thing why it's been difficult to adapt life in Finland it's simply because I came at the time of the year when like everybody was super busy and I had like literally nothing to do. Even when I started my job (a lobbyist at Audi& Volkswagen center) I was still a bit bored since I wasn't working everyday. I mean it was fine though because I was supposed to study for my school entrance exams. Yeaah I applied to school, hospitality management (in Finnish restonomi). See, in Finland you apply to a University and then you also have to take a test about it and then IF you do well enough you get in. It ain't easy.

Ok, there was no customers anywhere!

I miss going to SB and get whatever things done. But I've been spending some money at the local coffee shops in here too ;) 

But what a lucky bastard I was I got in to the school I wanted to!! Whohoooo! So I'm going to be a student again in August! I'm excited to start studying again but the most excited I'm about the fact that I have a some kind of purpose in my life again! For a little while I don't have to stress about what I'm going to do with my life. Yay! Also me and my friend started to look for an appartment! Super excited about that too but we'll see if we can find anything we like even a little bit that's not too expensive.

Well some of you don't understand anything about this but it says I'm accepted to school! 

What else? Oh well my brother graduated from high school! And I baked the cakes! I think it was something worth of mentioning. I was at a music festival and the next day I so feeling alive... But I had fun. We were at our cottage last weekend when it was Midsummer! It was really pretty and I remembered why Finland is so cool. And you know I've been just hanging out with my friends and enjoying the nice couple of summerish days that have had:) Well anyways here's some more pictures!

   

All good in here! Hope there too where ever you are ;) Oh and HAPPY 4TH OF JULY! I know I'm gonna celebrate it ;)

Travelmonth Nashville

Eli nyt vihdoin ja viimein ehkä jos sais mun matkustelusta jonkinnäköistä postausta! Nashvilleen lähtö koitti siis 19.2 perjantaina ja junailin itteni BWI lentokentälle iltapäivällä lähtevään koneeseen. Tennesseen puolelle saavuin kuuden aikaan illalla ja hetken sain odotella kyytiä koneen ollessa etuajassa. Jenkithän ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan ja tälläkään kertaa en joutunut pettymään. Nimittäin host isäni siskopuoli asuu Nashvillen ulkopuolella perheensä kanssa ja heillä sattuu myös olemaan au pair, joten majoitus ja seura oli valmiina.

Pejantaina mentiin vaan syömään dinneriä Broadwaylle, joka on Nasvillen ns. baarikatu, menomesta, it- paikka mitä näitä nyt on! Turistin siellä toki täytyy käydä koska onhan se ihan näkemisen arvoinen valoineen ja kantrimusiikkibaareineen ;) Yhden ainoan kuvan otin ja sekin on aika tosi surkea... Mutta menkööt.

Launtaina tapahtuikin sitten aika paljon! Aamu lähti käyntiin Terryn host muksuja vahtiessa jonka jälkeen käytiin Opry Mills ostoskeskuksessa, joka on muuten aika jäätävän kokoinen. Ei kuitenkaan ostettu mitään muuta kuin ruokaa, josta sitten suunnattiin Nashvillen keskustaan. Terryn hostit oli ihanasti meille järkänneet hotellihuoneen ihan keskustasta ja huh mikä hotelli se olikaan! Jäi vähän harmittamaan kun ei ehditty oleilla siellä kauempaa nimittäin iltahan oli vielä alussa... Päästiin siis illalla katsomaan Nashville Predators lätkäpeliä mikä oli mulle ihan top- juttu koko reissussa! :D Ja sain myös ostettua joukkueen lippiksen Pekka Rinteen nimellä ja pelinumerolla varustettuna, josta oon edelleen innoissani. Pienet asiat ne tekee onnelliseksi, eks se niin mennyt? Lätkän jälkeen lähdettiin sitten nopean vaatteiden vaihdon jälkeen Nashvillen yöelämään ja kuviahan siitä on sitten taas tasan yksi hotellin hissistä. Mutta kivaa oli, alku jännäämisen jälkeen! ;) 

Seuraavana päivänä sunnuntaina hiukan lyhyiden yöunien jälkeen lähdettiin katsastamaan Nashvillea ja mun toivetta The Parthenon. En oikein mitään kyseisen kaupungin nähtävyyksistä tiennyt mutta Parthenon oli jostain kuvista jäänyt mieleen ja halusinkin nähdä tämän rakennuksen omin silmin. Kyseessä on siis täydellinen kopio Kreikan Parthenon temppelistä ja ainakin mun mielestä erittäin huvittavaa että sellainen kantrimusiikin pääkaupungista löytyy. Päivän lopuksi käytiin vielä aikaisemmin mainitsemani ostoskeskuksen vieressä sijaitsevassa Gaylord Opryland hotellissa. Nimittäin se oli kyllä ihan näkemisen arvoinen! Hotelli on sisältä yhtä suurta kasvihuonetta sisältäen mm. joen veneajelulla. So American...

Maanantaina oli lähdön paikka vaikka sitä ennen aamupäivällä ehdittiin vielä Kentuckyn puolelle missä Terryn hostisä on töissä armeijan tukikohdassa. Eli yksi uusi osavaltio check! And visiting a army base check! Sieltä sitten kohti lentokenttää ja New Orleansia! Mutta sen säästän uuteen postaukseen;) Kaiken kaikkiaan Nashvillesta jäi tosi hyvä mieli ja jotain siinä kaupungissa oli että tykkäsin. Mene ja tiedä jos cowboy bootseilla ja kantrimusiikilla oli sitten vaikutusta asiaan ;)

Suomi Finland

Terkkuja Suomesta! Täällä sitä nyt vihdoin ollaan. Ja vihdoin oon myös ruvennut pääsemään jet lagista yli. Huh olipas urakka. Se hereillä pysyminen, tai siis yrittäminen, vei lähinnä kaikki voimat :D Nukuin ekana yönä about 18 tuntia... En ollut nukkunut koneessa yhtään ja viimeiset yöt Baltimoressa aika heikosti, joten univelkaa oli kasautunut ihan kiitettävästi. Anyways lennot meni tosi kivasti, mulla oli paljon aikaa venailla välissä. Finnairin lento tuntui ihan luksukselta kun on tottunut vähän vaatimattomampiin koneisiin. Kun nukkumisesta ei meinannut tulla mitään niin kattelin leffoja ja sarjoja ja värittelin mun värityskirjaa. Tuli taas niin aikuinen olo...

Eli viime viikko meni vähän sellaisessa väsymyksessä mutta nyt oon vihdoin pääsemässä siitä yli ja jaksaa melkein tehdäkin jotain. Taiteilin uuden CV:n ja katsotaan jos (taas vaihteeksi iskän kontakteilla, hehe) sais jotain töitä. Kattelin kyllä jo lentoja Köpikseen... Tekis niiiin kovasti mieli jo taas lähteä jonnekkin matkalle. Ja ekaks tietenkin Tanskaan Stinea häiritsemään! Mutta jos eka kuitenkin niitä töitä. Blah.

Suomalainen karkkihylly on kyllä jo tullut tutuksi. Oon varmaan joka päivä mussuttanu jotain, mutta ehkä saan anteeksi nyt näin alussa. Selitän aina kaikille (eli siis itselleni) että kun ei siellä jenkeissä mitään hyviä karkkeja ollut niin nyt saan taas nauttia hetken. Katotaan sitten mitä hammaslääkärissä tykätään... Ainiin ja voileipiä oon myös syönyt ihmeellisen määrän! Kuka oliskaan voinut uskoa että tavallinen voileipä maistuu niinkin hyvälle?! Maailma on yllätyksiä täynnä. 

Anywho ei mulla mitään ihmeellistä. En suoraansanottuna oo kauheesti tehnyt mitään. Seuraavaksi voisin yrittää sepustaa jotain mun siitä reissuta Nashvilleen ja New Orleansiin. Hiljaa hyvää tulee eikö? ;)

I'm leaving home to go home

Tässä sitä nyt ollaan. Lentokentällä odottamassa lentoa JFKlle josta suuntaan sitten Finnairilla Helsinkiin. Hyvästit on sanottu kaikille, ja kaikelle. Oli hassua huomata että meidän koira Manny tiesi että jotain oli tapahtumassa. Kun sanoin vikat heipat sille niin hän vaan makasi ja tuijotti isoilla silmillään. Se tiesi <3 Muksuille sanoin heipat aamulla ennen kouluun menemistä. Huh! Mitä tähän ees voi sanoa? On ollut ainakin rankka aamu. Tai viimeset pari päivää oikeestaan. Mutta oon ollut ihmeellisen ok, vähän sellasessa zen tilassa. On tosi surullinen olo lähteä mutta se tulee nyt tapahtumaan enkä sitä voi mitenkään muuttaa, joten I'm trying to make best of it! Joten kiitos kaikki te, jotka ootte seurailleet mun au pair seikkailuja. Kiitos <3 Mä haluan vielä postailla mun matkustelusta ja kotiutumisesta, joten en mä tästä vielä oo minnekkään lähdössä. Stay tuned! ;)

Done, finshed, valmis, loppu

Nimittäin minun au pair työni! Keskiviikkona 17.2.2016 oli meikäläisen vika päivä! En oikein tiedä mitä pitäisi kirjoittaa koska joka kerta kun ajattelen asiaa niin kyynelkanavat meinaa aueta. Vaikka oonkin valmis tekemään jotain muuta niin tää on oikeasti tosi hankalaa. Ei oo helppo päästää irti ja antaa valta jollekkin toiselle 1,5 vuoden jälkeen. Ei sillä että epäilisin uuden au pairin kykyjä mutta mun sisäinen kontrollifriikki ei meinaa jättää rauhaan. Tän 1,5 vuoden aikana oon ehtinyt kiintyä muksuihin niin kovin paljon vaikka kaikki päivät ei todellakaan ollu helppoja. Oon saanu nähdä heidän kasvavan ja oppivan niin paljon uusia asioita. Etenkin nuorimmainen on oppinut lukemaan, sitomaan kengännauhat, uimaan ja lyömään pesäpalloa parhaiten koko joukkueessa. Ja kaksi vanhempaa lähenee uhkaavasti teini-ikää. Tulee olemaan tosi outoa aluksi ettei oikeasti tartte pitää huolta kenestäkään muusta kuin itsestään!? Vaikka oon siitä tosi onnellinen niin kyllä sitä varmaan jollain oudolla tasolla tulee myös kaipaamaan. Kassu ja Milla varautukaa ärsyttävään ja nalkuttavaan isosiskoon, joka ei meinaa jättää teitä rauhaan!

Au pairius on antanut niin paljon enemmän mitä koskaan ikinä olisin kuvitellutkaan. Ei kukaan muu kuin au pair voi ymmärtää mitä au pairina oleminen on. Ei sitä voi selittää. Se kasvattaa ihan hirveästi; pidetäänhän me huolta vanhempien rakkaimmista aarteista. Lisätään siihen syssyyn vielä muuttaminen ulkomaille tuiki tuntemattomaan paikkaan vieraiden ihmisten keskelle. On sanomattakin selvää että suomeen palaa hiukan muuttunut Pinja. Perillä vasta selviää miten ja kuinka paljon. Ajatuksia tästä kuitenkin myöhemmin. Vaikka musta on tullutkin vähän äiti täällä, ottaen huomioon että oon elänyt lapsiperheessä 1,5 vuotta, niin loppujenlopuksi oon hyvin onnellinen ja kiitollinen minkälainen mun työ au pairina on ollut!

Muutama kuva nycistä, jossa olin pari viikkoa sitten.

Mutta lennän tänään perjantaina Nashvilleen aloittaen mun matkustus"kuukauden". Oikeasti oon reisussa vaan noin viikon. Oon Nashvillessa maanantaihin asti (hostdadin siskopuolen perheen luona ja heillä on myös au pair) ja sitten lennän New Orleansiin pariksi päiväksi. Siellä on hostmomin äiti Susan lomalla ja ajetaan sieltä sitten takaisin Baltimoreen muutamassa päivässä. Matkaa on siis noin 17 tuntia autolla ajaen :D Mutta oon aika innoissani siitä koska nään monta uutta osavaltiota ja tullaan Susanin kanssa tosi hyvin juttuun! Kalifornia jää siis nyt näkemättä mutta ei mua oikeestaan ees haittaa koska sen ehtii myöhemminkin. Kaikista tärkeintä mulle oli että nään uusia paikkoja ja se tulee nyt toteutumaan. Sitten hengailen täällä vielä joku 4-5 päivää ennen lentoa takasin suomeen! Elämme jännittäviä aikoja ihmiset.

Winter wonderland

Kuten kaikki on varmaan kuullutkin täällä tuli hiukan lunta tossa viimeviikonloppuna. Reilun vuorokauden aikana sitä tulikin ihan enemmän kun tarpeeks eli noin 60 cm,.. Lähinnä koko itärannikko Washington DCstä New Yorkkiin oli suljettu. Ajokielto oli päällä ja mikään paikka ei ollut auki. Ymmärrettävää sinänsä koska kuten sanoin lunta satoi yhteen putkeen perjantai iltapäivästä lauantai iltaan. Vaikka täällä on välineet ja vempeleet niin eihän kaupunki jolla on jo valmiiksi muita ongelmia voi sijoittaaa kamalasti rahaa siihen yhteen lumimyrskyyn joka tulee muutaman vuoden välein. Meidän tie on vähän isompi ja emergency road, joten sitä aurattiin useammin. Pienemmät tiet olikin sitten hyvin koskemattomia ja tänään siellä oli pienet traktorit siirtämässä lunta rekkoihin (?????). Tämä ihme pakkomielteinen lumenpoistamistaktiikka nostaa monta kysymystä mutta niihin ei tarvitse nyt sen kummemmin syventyä. Eniten meitä au paireja (etenkin meitä pohjoismaalaisia) ärsyttää tietenkin se että muksuillahan ei ole ollut koulua koko viikkoon. Lumimyrsky oli launataina ja koko viikkoon ei ole koulua. Hei haloo nyt ihan oikeasti. Voisitte jenkit nyt vähän sisuuntua. Tosin meidän muksut käy kaupungin koulua (ei yksityistä) ja ongelma on siinä että kaikki kaupungin koulut täytyy avata samaan aikaan. Jos yksi koulu joutuu pysymään kiinni niin kaikkien täytyy. Nice. Joten tämä viikko on siis koostunut 10 tuntisista päivistä ja joka päivä koulun sivujen päivittämistä ja sitemmin kiroomista kun koulua ei ole seuraavanakaan päivänä. Kyllä aika moni on ihmetellyt tilanetta koska tiet on sulat jo useemman päivän. Welcome to America my friends. Kaikista eniten ärsyttää miten sekaisin jotkut ihmiset menee esim. kaupat oli aivan tyhjänä leivästä ja vessapaperista...?? Mutta toisaalta sisällä jumissa oltiin koko viikonloppu joten kai stä vessapaperia on hyvä olla?

Tässä siis yksi näistä teistä jota ei ollu aurattu mutta naapuruston lapsiahan se ei haitannut nimittäin toi mäki oli täydellinen pulkkailuun!

Eilen pakotin Henryn ja Mimin kävelemään Starbucksiin koska yksi nimeltämainitsematon au pair ei enään kestänyt olla neljän seinän sisällä jotain sadatta päivää putkeen. 

PS. Mun travel month two weeks suunnitelmat rupee vihdoin selkeytymään mutta niistä sitten vähän myöhemmin. Lupaan kuitenkin että mun au pair taipale tulee päättymään vähintääkin randomisti. 

PPS. Uus au pair Alicia tulee 2 viikon päästä. Tunteet heittelee laidasta laitaan...